Aukon Takana

Säikeet takertuivat epätoivoisesti mihin vain
ja minä hymyilin kuten olin oppinut
sydämessäni kätketty toive paosta
ja yhdessä me juoksimme yhä kovempaa ja kovempaa
emmekä koskaan päässeet perille
tai löytäneet paikkaa, jota kutsua kodiksi

En halunnut katsoa sisälläni olevan aukon läpi kauhuun
jonka olin itse sinne kutsunut
Jos niin olisin tehnyt, se olisi kiivennyt ulos ja niellyt minut kokonaan
hukuttanut takaisin pimeään, josta vain vaivoin olin päässyt tänne
missä ikinä sitten olinkaan
ja täällä minä mieluummin elin ja uskoin
että tämä oli minun lahjani ja aarteeni
Mutta sisälläni olevan aukon
sen tahdoin sulkea kokonaan
ja unohtaa

Viimein sinä tulit ja otit minua kädestä
käänsit minut ympäri ja kehotit katsomaan
Ja minä käännyin ja katsoin ja lopulta minä näin
enkä tahtonut enää juosta
Heitin aarteeni pois ja annoin aukon takana
olevan kauhun tulla ja niellä minut kokonaan
koska se ei ollut mitään
ei yhtään mitään
ja minä ajoin sen ulos talostani
enkä päästänyt kädestäsi irti