Palvelija

Teit itsellesi isännän
lahosta puunrungosta ja vanhoista oljista
Puit sen pitkään mustaan takkiin
ja pystytit keskelle erämaata,
tottelit nöyränä
sen jokaista käskyä

Palveluksesi puu kantoi vain kitkerää hedelmää
mutta isäntäsi vakuutti
että huominen olisi parempi
se olisi varmasti parempi
ja nyt sinun oli vain tehtävä kyselemättä
mitä osaasi kuului

Pitkään kuljit yhdessä isäntäsi kanssa
Tanssitte kaksin keskellä erämaata kumpikin mieltä vailla
sinä enemmän kuin hän
Kun viimein pysähdyit näit sen
minkä olit aina tiennyt:
laho puunrunko, vanhat oljet, musta takki
– joukko kangastuksen atomeja –
ja sinä mieletön kuiskimassa
omaan korvaasi komentoja
tyhjyydestä tehdyssä erämaassa
Niin, se olit sinä itse joka päätit palvella
tätä merkillistä herraa