Laskeutuminen

Teimme itse sen pikku nuotion
kuvitellulle valtakunnan rajalle
ja siitä nuotiosta nousi valtavasti pimeää savua
se kietoi meidät yhdessä hetkessä sisäänsä
ja kirkkaus oli poissa
raja ylitetty
ja me tunsimme ensimmäistä kertaa
mitä oli olla yksin pimeässä
ja huutaa

Kirkkaudesta oli jäljellä vain
nopeasti loittoneva muisto
ja me pelkäsimme mitä olimme tehneet
pelkäsimme ja pakenimme yhä syvemmälle
pimeän savun keskelle
Katselimme hiljaa miten lukemattomat maailmat
syntyivät ja kasvoivat
kuihtuivat ja kuolivat pimeän savun
rannattomalla merellä
ja tuhansiin pieniin palasiin hajonneina
me laskeuduimme vieläkin syvemmälle
yhä nopeammin ja nopeammin
tiivistyen lopulta kuvitelmaksi
joka ei muistanut enää itseään

Ilman mukanamme tullutta ääntä
olisimme eksyneet ja unohtaneet
kokonaan

Ei se idea pikku nuotiosta oikeasti
ollut paljon mitään
Ei valtakunnalla ole rajaa
ei pimeyttä sen tuolla puolen
ei kuvitelmista kudottua asuinsijaa
ei tuhansiin jakautunutta näkevää silmää
Me vain unohdimme nauraa
sille savuttavalle pikku nuotiolle